Suomen rikoslain 21. luvussa määritellään murha seuraavasti:
Jos tappo tehdään
1. vakaasti harkiten 2. erityisen raa'alla tai julmalla tavalla, 3. vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai 4. tappamalla virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksiMinusta on käsittämätöntä, että Lääkärinvala alkaa seuraavilla sanoilla: Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen. Ja silti vakaasti harkiten tehtyjä abortteja tehdään "hyvinvointimaassamme" yli 10 000 vuosittain. Ja käsittämättömintä on se, että jos joku haluaa kieltäytyä tästä toiminnasta omatuntoonsa vedoten, on se sitten väärin.
 |
| Hippu raskausviikolla 12. Pieni elämän ihme! |
Olen vahvasti sitä mieltä, että jokainen lapsi on suuri ihme. Biologia ei ole pystynyt määrittelemään mitään tiettyä hetkeä, jolloin ihmisen elämä alkaa tai jolloin ihmisestä tulee ihminen – paitsi hedelmöittyminen. Erityisen surullinen olen aborteista, jotka tehdään silloin, kun lapsen epäillään olevan vammainen. Eikö vammaisella ole oikeutta elämään? Ovatko vammaiset jotenkin vähemmän ihmisiä kuin me "normaalit"?
Liian paljon puhutaan abortista "kätevänä ratkaisuna" ei-toivotulle raskaudelle ja liian vähän mietitään muita vaihtoehtoja, kuten vastuun ottamista vanhempana tai vaikkapa adoptiota. Kotimaisia lapsia adoptoidaan vuosittain muutamia kymmeniä. Ulkomailta suomeen adoptoidaan n. 200 lasta vuosittain. Monet lapsettomat parit käyvät läpi vaikeita hedelmöityshoitoja ja sen jälkeen joutuvat odottamaan adoptiolastaan useita vuosia samalla kun toiset vanhemmat päättävät tappaa "vahinko"lapsensa jo ennen syntymää...
Vähintä, mitä tässä tilanteessa voisimme suomalaisina tehdä, olisi se, että antaisimme omantunnonvapauden niille lääkäreille ja hoitajille, jotka kokevat tämän nykyisen käytännön vääräksi. Se tuskin vähentäisi naisten mahdollisuuksia tehdä abortteja tai muutenkaan mitenkään huonontaisi aborttia haluavan hoitoa.
 |
| rv 21 |
Itse olen vapaan aborttioikeuden kannattaja, mutta mielestäni niissä tapauksissa joissa sama nainen tulee tekemään herra tietää kuinka monetta aborttia voisi hänelle tarjota abortin sijaan steriloinnin. Jos lapset eivät selvästi ole tervetulleita eikä ehkäisy tunnu onnistuvan niin se voisi olla kaikille osapuolille paras ratkaisu.
VastaaPoistaOmantunnonvapaus ei ole ihan niin yksinkertainen juttu, sillä työnantaja ei saisi syrjiä ketään työhönotossa. Jos tarjolla pienelle paikkakunnalle on hakija joka kykenee tekemään kaikkia klinikan töitä ja hakija joka ei halua tehdä tiettyjä töitä niin rajoittuneempi hakija joutuisi väkisinkin epäreiluun asemaan. Ja toinen hyvä kysymys on että miksi Suomessa sitten erikoistuisi osa-alueeseen jonka kaikki työt eivät itselle sovi? Lääketieteen alalla kuitenkin on paljon erikoistumisvaihtoehtoja eikä esim. urologian puolella varmasti joudu tekemisiin aborttien kanssa. Eivät kasvissyöjätkään hakeudu pihviravintoloihin töihin ja ala vaatimaan siellä omaan näkemykseensä sopivaa kohtelua.
Sosiaaliset syyt voivat olla niin monenlaisia että en nyt suoraan menisi tuomitsemaan 90% suomen aborteista tarpeettomiksi. Vahinkoja sattuu enkä ihmiskuntaa katsoneena aina jaksa uskoa että se syntyminen olisi lapselle aina se paras vaihtoehto. Tutun lääkärin kautta olen seurannut huostaanottoputkea jossa samalta naiselta otettiin vuosi sitten viides (5) lapsi huostaan. Jokainen lapsista on odotusvaiheessa ollut "se joka muuttaa hänen elämänsä paremmaksi", mutta ihan samoista törkyisistä ja lapselle sopimattomista oloista sitä lasta on ensin haettu ja palautettu kunnes on ihan laillisestikin voitut todeta että tästä ei tule yhtään mitään ja alkaa etsiä sille perusturvallisuutensa menettäneelle pienokaiselle sitä oikeaa kotia. Jos joku tietää heti ensi metreillä että hänestä tulisi tuollainen äiti niin mielestäni se on oikein hyvä syy pistää peli poikki siinä vaiheessa.
Toinen aika yleinen sosiaalinen syy on se että lapsen isäehdokas ei ole sellainen jonka kanssa haluaisi lapseen sitoutua. Tokihan se on asia jotai pitäisi miettiä ennen sänkypuuhia, mutta kaikille ei ole niin hulppeita älynlahjoja suotu. Ja joskus se ehkäisykin pettää. Kaikista ei ole äideiksi yksin, ja varsinkin nuorelle ihmiselle se vauvamahan kasvattaminen, synnytys ja lapsen pois antaminen olisi huomattavasti isompi asia kuin pienillä viikoilla tehty abortti josta ei välttämättä tarvitse kenenkään ulkopuolisen tietää. Enkä ole sitä mieltä että ihmisiä pitäisi jotenkin ruoskia häpeärangaistusmaisesti kärsimään tekojensa seuraukset jos he ovat sattuneet seksiä harrastamaan ja tulemaan raskaiksi.
Tämän kaiken lisäksi äiti- ja lapsikuolleisuus on abortin sallivissa maissa huomattavasti pienempää kuin maissa joissa aborttia ei saa vaikka haluaisikin. Jos aborttia ei saa virallisilta lääkäreiltä niitä tehtaillaan epäinhimillisissä oloissa joka tapauksessa, ja monesti silloin saattaa kuolla sikiön lisäksi myös äiti. Kenen etu se sitten on? Vai onko sikiön henki lähtökohtaisesti arvokkaampi kuin äidin?
Abortti on suurimmalle osalle naisista näin sallittunakin henkisesti raskas paikka eikä niitä tehtailla mitenkään huvin vuoksi. Toki aina on muutamia idiootteja jotka ns. käyttävät järjestelmää väärin, mutta samoin kuin minkä tahansa muunkin sosiaalityötä tekevän instanssin kanssa eivät ne muutamat urpot ole riittävän hyvä syy lopettaa palvelua niiltä jotka sitä oikeasti tarvitsevat.
Ihmiset eivät muutu pakottamalla paremmiksi. Kaikki eivät syystä tai toisesta halua tietyssä elämäntilanteessa saattaa lasta maailmaan. Miksi tehdä heidän todennäköisesti vittumaisesta elämäntilanteestaan vielä hankalampi?
No, ongelma on siinä, että hoitotyöntekijä, joka haluaa erikoistua abortteihin, ei erikoistu abortteihin, vaan naistentauteihin ja synnytyksiin. Jos siis haluaisi tehdä monipuolista työtä odottavien äitien kanssa ja naisten kanssa, joilla on terveydellisiä ongelmia tällä alueella, ei voi tehdä tällaista työtä ollenkaan sen takia, että haluaisi kieltäytyä yhdestä melko pienestä osa-alueesta, jonka kokee vääräksi. Ja mahtaako suomessa olla montakin klinikkaa, jotka ovat niin pieniä, että yhden työntekijän kieltäytyminen yhdestä tehtävästä vaikuttaisi sen toimintaan? Tästä olisi tietysti kiva saada tietoa, moniko suomessa työskentelevä hoitotyöläinen kieltäytyisi abortista, jos siihen olisi mahdollisuus.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, että harva nainen varmaan päätyy aborttiin kevyin perustein. Itse olen kotoisin sellaiselta paikkakunnalta, jossa varsinkin omien teinivuosien aikaan oli monia teiniäitejä. Olen iloinen, että he muiden katseet sietäen kantoivat vastuun teoistaan eivätkä päätyneet aborttiin.
Kaiken kaikkiaan minusta on ihan sama, mitkä abortin syyt ovat. Perimmäinen kysymys on se, mistä alkaa ihmisarvo? Eri maissa abortin voi tehdä hyvinkin eri viikoilla. Joissain Amerikan osavaltioissa abortin voi tehdä niin kauan, kunhan vain lapsi ei ole syntynyt. Eli käytännössä lapsi voidaan tappaa muutamaa minuuttia ennen synnytystä. Minun mielestäni jokaisella ihmisellä on yhtäläinen ihmisarvo ja koska sikiön kehityksessä ei ole mitään tiettyä pistettä, jolloin hänestä tulee "enemmän ihminen", on hän ihminen jo alusta asti. Jos joku äiti päättäisi tappaa vuoden ikäinen lapsensa, koska on pilannut lapsensa elämän, kun ei ole pystynyt huolehtimaan hänestä, äiti saisi tuomion. Mutta jos äiti yhdessä lääkärin kanssa päättää tappaa lapsen ennen syntymää, koska äiti ei kykene huolehtimaan lapsesta, tämä on ok. Minusta tässä on vaan suuri ristiriita.
Suomessa voidaan tehdä abortti vielä viikoilla, jolloin lapsi voisi selviytyä tehohoidossa. Eli samalla kun toinen äiti synnyttää lapsensa tappaakseen hänet, naapurihuoneessa pientä keskosta elvytetään kaikin voimin. Ja kyllä – osa myöhäisillä viikoilla abortoiduista lapsista ovat vielä elossa ja pelastettavissa syntyessään.
Niin ja sanoit vielä, että ihmiset eivät muutu pakottamalla paremmiksi. Tekstini koski nimenomaan sitä, että hoitohenkilökuntaa ei saisi pakottaa tekemään vastoin omatuntoaan. Ja kuten lopussa sanoin, aborttia haluavien hoito tuskin huonontuisi siitä, jos sellaiset työntekijät eivät niitä tekisi, jotka eivät sitä halua.
VastaaPoistaMutta kuinka moni hoitohenkilökunnasta nytkään erityisesti haluaa tehdä abortteja? Jos kieltäytymiseen riittää pelkkä omaantuntoon vetoaminen niin uskoisin abortteja tekemään jäävän vain ne, joille se ei oikeasti ole mitenkään iso juttu. Ja sen naisen kannalta joka siinä tilanteessa muutenkin toivoisi todennäköisesti olevansa missä tahansa muualla tämä ei mielestäni olisi hyvä asia. Ja millä perusteella vedettäisiin raja niihin operaatioihin joista voi kieltäytyä omantunnon mukaan? Entä jos sterilisaatiot sotivat vahvasti omaa näkemystä vastaan? Tai hoitaja sattuu olemaan vahvasti luonnonlääkinnän tai homeopatian kannattaja? Voiko näissäkin asioissa nojata omaantuntoon?
VastaaPoistaSuomessa on ruuhkasuomen ulkopuolella hyvinkin monta klinikkaa joihin mahdollisuus kieltäytyä tietyistä toimenpiteistä vaikuttaisi. Vuorossa ei samaan aikaan välttämättä ole kuin yksi lääkäri, ja jos tämä lääkäri omatuntoonsa vedoten kieltäytyisi joistain toimenpiteistä niin kyllähän se toimintaan vaikuttaisi. Lisäksi erityisesti pienillä paikkakunnilla tämä helposti johtaisi siihen, että abortteja alettaisiin keskittää tiettyihin yksiköihin jolloin abortin hankkimisesta tulisi hankalampaa niille jotka asuvat ei-aborttejatekevien yksikköjen alueilla.
Olenko väärässä jos veikkaan että paikkakunnallasi abortin hankkiminen olisi ollut leimaavampaa kuin lapsen pitäminen? Tiedätkö miten teiniäitiys on vaikuttanut heidän tulevaisuuteensa? Jäivätkö opiskelut vähemmälle? Ovatko he yhä yhdessä lapsensa isän kanssa, yksinhuoltajia vai onko rinnalle löytynyt uusi mies (tai miehiä..)?
Itse en pidä teiniäitiyttä mitenkään erityisen tavoiteltavana asiana, harva on vielä siinä vaiheessa edes kovin hyvin perillä siitä kuka hän itse on saatika valmis ottamaan oikeasti vastuuta lapsesta. Lapsiarki on myös hyvä keino vierottautua niistä kavereista jotka viettävät normaalia, vapaata teini-ikää ilman vastuuta kenenkään ruoka-ajoista, vaatettamisesta ja riittävästä yöunesta.
Omien teinivuosieni aikaan ei koulustani saanut lasta kuin kaksi ihmistä joista toinen katosi kokonaan heti kun maha alkoi olla näkyvä ja toinen jatkoi opiskelua meidän muiden joukossa äitiyslomaan asti. Opiskeluja jatkaneen mieskin oli samassa koulussa joten siltä osin tilanne oli helpompi. Nykyisellään heillä on pari lasta lisää, asuvat edelleen pienehkössä vuokra-asunnossa, naisella ei ole koulutusta eikä työtä ja mies tekee raksahommia.
Suomessa abortti voidaan tehdä korkeilla viikoilla vain valviran tai kahden lääkärin päätöksellä. Näissä tilanteissa on joko uhattuna naisen henki tai lapsi on todistettavasti sairas tai vakavasti vammainen. Itse ymmärrän ihmisiä jotka eivät halua vaikeavammaista lasta, itse todennäköisesti en aborttiin pystyisi siinäkään tilanteessa jos lapsi vain olisi elinkelpoinen vammastaan huolimatta. Suomessa pieniviikkoisin hengissä selvinnyt keskonen taisi olla viikoilla 25, eli aika pitkällä yli sen 12 viikon. Jenkkilässä on meininki muutenkin melko...mielenkiintoista terveydenhuollon osalta joten en näe syytä miksi Suomen järjestelmästä puhuttaessa haetaan esimerkkejä rapakon takaa.
No, rajanveto olisi helppoa, sillä missään muussa operaatiossa ei tapeta elossaolevaa ihmisyksilöä. Toinen olisi ehkä eutanasia, jos se jossain vaiheessa suomessa hyväksyttäisiin,
VastaaPoistaEn tiedä, miten määrittelet ruuhkasuomen, mutta itse olen pieneltä paikkakunnalta, joskaan en kovin pohjoisesta. Meilläpäin on synnytykset ja abortit keskitetty joka tapauksessa keskussairaalaan, johon tullaan jopa 100 kilometrin päästä. Luulen, että tänä taloustaantuman aikana tuskin on kovin montaa pientä klinikkaa suomessa, jossa näitä tehdään. Korkeintaan yksityisiä voi olla, mutta niitä tämä nyt ei koske, he kun saavat itse muutenkin päättää operaatioistaan.
Ja mitä teiniäiteihin tulee, en tiedä, kumpi olisi ollut leimaavampaa, mutta ainakin abortin olisi voinut hankkia rauhassa isossa sairaalassa, omalla paikkakunnalla kun niitä ei tehdä. En tietysti tunne kaikkia äitejä, osa varmaan pärjää hyvin, osa huonommin, mutta lapset ovat elossa ja se on minulle tärkeintä. Yksi nuori äiti ainakin antoi lapsensa oman äitinsä hoitoon. En tietenkään suosittele teininä hankkiutumista raskaaksi, mutta ehkä tärkeämpää olisikin keskittyä ennaltaehkäisyyn, ettei jo olemassaolevia lapsia tarvitsisi tappaa.
Laki sallii abortin myös epäillyn vammaisuuden takia viikolle 24 asti.
Miksi hoitohenkilökunnalla olisi oikeus kieltäytyä eutanasiasta, se olisi kuitenkin potilaan oma päätös? Sikiöiltä kukaan nyt ei voi kysyä mitään, siinä yhteydessä ymmärrän kieltäytymisen taustat. En silti pitäisi kieltäytymismahdollisuutta pelkän omantunnon varassa hoidon laadun kannalta hyvänä ratkaisuna, sillä on täysin mahdotonta tietää onko asia hoitohenkilölle oikeasti omantunnon vai mukavuuskysymys. Kuten jo ylempänä sanoin, ei aborttien tekemisestä varmaankaan moni erityisesti pidä ilman sikiön ihmisoikeuskysymyksiäkään.
VastaaPoistaKuinka moni teini-ikäinen voi esim. vanhempien huomaamatta käydä keskussairaalassa abortissa, sen jälkeen käsittääkseni pitää varhaisessakin vaiheessa olla päivä-pari sairaslomalla? Ja voiko pienellä paikkakunnalla tehdä yhtään mitään rauhassa...:P Ennaltaehkäisy on melko hyvällä mallilla jo nyt, mutta valistus ei ikinä toimi 100%.
Epäiltyyn vammaisuuteen tarvitaan juurikin se valviran tai kahden lääkärin lausunto, epäilyksi ei riitä se että nyt vähän tuntuu siltä tai että sikiö on ollut ultrakuvassa vähän oudossa asennossa. En tiedä oletko ollut tekemisissä keskivaikeasti tai syvästi vammaisten ihmisten kanssa, itse ymmärrän kyllä hyvin jos joku ei halua sitoutua loppuelämäkseen hoitamaan toista ihmistä. Varsinkin kun hoidon tarve alkaa kehdosta ja päättyy hautaan eikä siinä välillä välttämättä koskaan saada kontaktia siihen hoidettavaan. Onko se inhimillistä elämää? Vai onko elämässä vain kyse siitä että ylipäänsä on hengissä?
No tiedän, että on hoitohenkiläkuntaa, joiden mielestä ihmiselämän kuuluu loppua silloin kuin se luonnollisesti loppuu ja sitä ei saa keinotekoisesti nopeuttaa. Ihmiselämän päättymisestä on molemmissa kyse ja siksi soisin omantunnonvapauden myös eutanasiaan, jos se tulee suomessa ajankohtaiseksi.
PoistaTiedän äitejä, joiden lapsista on epäilty vaikeasti vammaisia ja kuitenkin lapsi on syntynyt täysin terveenä. Tällaisiakin abortoidaan. Lisäksi jos olen oikein ymmärtänyt, esim. downin syndroomaa tutkitaan ja seulotaan ja jos todennäköisyys on tarpeeksi korkea, äidille ehdotetaan aborttia, vaikka down-ihmiset voivat pärjätä hyvinkin elämässä jopa omillaan tai vähäisellä tuella.
Olen tehnyt jonkin verran töitä vammaisten parissa ja ymmärrän kyllä, ettei vammaisen lapsen hoitaminen ole varmasti helppoa, mutta he voivat elää silti ihmisarvoista elämää.
Mutta missä kulkee sinun mielestäsi ihmisarvon raja? Sillä yhtä hyvin tervekin lapsi voi myöhemmin vammautua ja joutua loppuiäkseen toisten "vaivoiksi". Eikö tällaisen ihmisen saisi sitten tappaa, jos kerran hänen elämänsä muuttui vähemmän arvokkaaksi? Ja eikö olisi reilumpaa antaa vammaiseksi epäillyn lapsen syntyä ja kasvaa vähän aikaa, sillä pienen vauvan hoitaminen on joka tapauksessa aika samanlaista. Eikö hänet voitaisi tappaa myöhemmin, vasta jos äiti ei jaksa tai elämä muuttuu "epäinhimilliseksi"? Näin voitaisiin välttää kuolemalta ne lapset, joiden epäillään olevan vammaisia, mutta eivät olekaan ja ne, joiden vanhemmat sittenkin haluavat hoitaa lapsensa.
Hoitohenkilökunta on kuitenkin valmis pelastamaan onnettomuuksien uhreja ja antamaan elämäntapaohjeita joilla ollaan valmiita pidentämään elämää, joka olisi luonnollisesti loppunut näiden syiden johdosta. Eikö elämän pitäisi antaa luonnollisesti loppua silloinkin?
PoistaEutanasia koskee sellasen elämän loppumista jonka loppuminen on muutenkin jo näköetäisyydellä. Tietyltä kantilta katsoen nykyinen saattohoitopolitiikka täyttää jo joltain osin passiivisen eutanasian merkit.
Downin syndrooma on melko vähäinen kehitysvamma, enkä itse ymmärrä miksi niitä edes seulotaan sillä tarmolla. Vaikeavammaisiksi epäiltyjä syntyy terveinä ja terveiksi luultuja vammaisina tai he saattavat vammautua synnytyksessä. Tässäkään asiassa ei voi koskaan saada täyttä varmuutta ja itse olen sitä mieltä että epäselvissä tilanteissa lapsi kannattaisi synnyttää. Mutta jos ultrassa näkyy esim. että lapsella ei ole aivokudosta eikä hän eläisi synnytyksen jälkeen paria tuntia pidempään niin se on mielestäni hyvä syy tehdä abortti. Kenen etu on käydä läpi koko raskaus, jos on yksiselitteisesti selvää että lapsi ei ole elinkelpoinen?
Inhimillisyydellä hain lähinnä ajatusta siitä että mikä tekee meistä ihmisiä. Itselleni se on muutakin kuin lajillinen kysymys, tokihan jokainen kahden ihmisen lapsena syntynyt on biologisessa mielessä ihminen. Nykylääketiede mahdollistaa sellaisten ihmisten elossapidon vuosikausia jotka ennen kuolivat huomattavasti nopeammin. Ennen ei tarvinnut miettiä vaikeasti kehitysvammaisen ihmisoikeuskysymyksiä koska hän tukehtui räkäänsä tai kuoli epähygieenisiin oloihin varsin pian. Tänäpäivänä vaikeammaistakin voidaan pitää hengissä vuosikausia ja mielestäni päälimmäinen kysymys on se miksi häntä pidetään hengissä, läheistenkö vuoksi jotka käyvät laitoksella kerran kuussa istumassa olkkarin sohvalla katsomassa kun pyörätuoliinsa vyötetty vammainen kuolaa tyynylle niinkuin kaikkina muinakin 364 päivänä vuodessa? Jos ainoat tunnereaktiot mitä heillä on liittyvät pelkoon? He eivät vuosienkaan jälkeen tunnista hoitajiaan tai reagoi heihin mitenkään.
Itselleni inhimillisyyteen liittyy vahvasti ajatus vuorovaikutuksesta. Meistä tulee ihmisiä vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, eikä katatonisella, koomassa olevalla tai syvästi vammaisella ihmisellä ole mahdollisuutta tähän. Vaikka hänestä pidettäisiin kuinka hyvää huolta ei elämä mielestäni ole inhimillistä jos siitä puuttuu vastavuoroisuus, ja vaikeavammaisten tapauksessa sitä vuorovaikutteisuutta ei ole koskaan tulossakaan.
Ei lapsia kannata hankkia ollenkaan jos ei pysty elämään sen asian kanssa että mitä tahansa voi sattua. Omalla kohdallani katson sikiön muuttuvan ihmiseksi siinä vaiheessa kun se selviäisi kohdun ulkopuolella, joten myöhemmällä iällä tai synnytyksessä vammautunut lapsi on eri asemassa kuin sikiö ja hänen tilannettaan tarkastellaan eutanasian, ei abortin näkökulmasta, ja eutanasia on tällä hetkellä kielletty kaikenkaikkiaan Suomessa eikä muuallakaan maailmassa voida eutanasioida ei-täysvaltaisia ihmisiä.
Elämän ylläpitäminen ja sen tahallinen lopettaminen ovat minun mielestäni kaksi eri asiaa. Poikkeuksena korkeintaan, jos aikuinen potilas on itse antanut itsestään elvytyskiellon, mutta ne tilanteet on määritelty erikseen.
PoistaEräs ongelma on juuri tuo yksiselitteisyys. Harvoin mikään sikiötä koskeva tieto on 100% varmaa. Eräälle ystävälleni oli sanottu ennen synnytystä ultrassa, että lapselta puuttuvat vatsanpeitteet. Lääkärit valmistautuivat hoitoon, mutta lapsi syntyi kuitenkin täysin terveenä.
Vammaisista emme voi koskaan tietää, mitä he kokevat ja tuntevat. Siksi en itse pidä vuorovaikutusta ihmisyyden mittana. Näin erään dokumentin vaikeasti autistisesta lapsesta, johon oli hankala saada kontaktia. Hän oppi kuitenkin käyttämään tietokonetta ja pystyi kommunikoimaan sen kanssa uskomattoman hyvin. Kukaan ei ollut tajunnut, että lapsi ymmärsikin niin paljon. Hän ei vain osannut puhua ja oli levoton liikkeissään.
Suurinta osaa vammaisista spekulaatio siitä tapahtuuko heidän päänsä sisällä mitään ei edes kosketa, he pystyvät ainakin omalla tasollaan ihan rationaaliseen toimintaan ja tuettuina osallistumaan yhteiskunnankin toimintaan. Mutta on olemassa se osa joiden kehityshäiriöt ovat sitä tasoa että siitä normaalista elämästä ei millään tasolla tule koskaan mitään, tarkoitin heitä puhuessani vuorovaikutteisuuden puutteesta. Autistit ovat oma joukkonsa, heidän poikkeavuuteensa ei välttämättä liity mitään fyysisesti todettavia poikkeamia esim. aivojen tai muun hermoston rakenteessa joten en heitä tässä yhteydessä laskisi kehitysvammaisiin.
PoistaOn kuitenkin olemassa tilanteita joissa yksiselitteisesti nähdään että sikiö ei ole elinkelpoinen, voisiko omantunnonvapuden takia aborteista kieltäytyvä abortoida näitä sikiöitä?
Itseäni ajatus omantunnonvapaudesta terveydenhoitokysymyksissä kylmää todennäköisesti siksi että olen lukenut liikaa katolisten maiden abortoimattajättämiskäytännöistä jotka ovat pahimillaan johtaneet myös ei-katolisten ihmisten kuolemiin tilanteissa joissa äiti olisi ollut pelastettavissa abortilla.
Terveydenhuolto on sellainen osa-alue jonka mielelläni soisin pysyvän hyvin sekulaarina, vaikka terveydenhuollon ammattilaisissa on työn luonteen vuoksi paljon erityisesti kristillisen vakaumuksen omaavia olen kuitenkin sitä mieltä että ihmisten terveyteen liittyvät päätökset pitäis tehdä ensisijaisesti kovien tieteiden, ei teologian pohjalta. Omantunnonvapaus olisi askel siihen suuntaan että koulutetun ammattilaisen mahdollisella vakaumuksella olisi lain sallima oikeus vaikuttaa hänen työskentelyynsä ja tämä taas sotii ammattimaisuutta vastaan. Lääkärit ja hoitohenkilökunta ovat kuitenkin työroolissaan potilaaseen nähden auktoriteettiasemassa ja auktoriteettiasemaa voi aina käyttää myös väärin.
Mielstäni parempi suunta aborttikäytäntöjen muuttamisessa olisi juuri useamman abortin tekevien ottaminen jonkinlaisten tukitoimien piiriin. Tällä hetkellä hoitohenkilökunnalla ei ole käsittääkseni mitään väylää puuttua näihin tilanteisiin ellei henkilö ole myös jollain muulla tavoin sosiaalihuollon palveluiden tarpeessa. Suurimmalle osalle naisista ei kuitenkaan koskaan tehdä aborttia ja niillekin jotka sellaiseen joutuvat kokemus yleensä jää siihen yhteen.
Lisäksi vapaaehtoisen steriloinnin ikärajan voisi aivan hyvin laskea alemmas 30 vuodesta, kaikki eivät halua lapsia ja nykyisellä väestönkasvulla heidän tekemisensä ei edes ole mikään kansalaisvelvollisuus. Toki mieli voi muuttua myöhemmin, mutta yli 18-vuotias on vapaa tekemään muitakin mahdollisesti huonoja päätöksiä joten miksi yhteiskunnan pitäisi suojella erityisesti juuri tältä?
Henkilökohtaisesti soisin oikeuden kieltäytyä kaikenlaisista aborteista, jos jonkun omatunto ei niihin taivu, mutta varmaan osa suostuisi kyllä tällaisia abortteja tekemään.
PoistaTietyissä tilanteissa, kun äidin henki on vaarassa ja sikiö ei voisi mitenkään elää (esim. kohdunulkoinen raskaus) ei ole mielestäni mitään epäselvää. Tällaiset raskaudet on pakko keskeyttää. Mutta tällaisiin tilanteisiin ei edes tarvittaisi nykyisenkaltaista aborttilainsäädäntöä. Mahdetaanko näitä edes kutsua aborteiksi? Ainakin tuulimunaraskauden keskeytyksestä käytetään nimeä lääkkeellinen keskenmeno, eikä abortti, sillä kyse ei ole varsinaisesta abortista.
Muutenkin kannatan ehdottomasti sitä, että äidin henki on etusijalla. Mutta en näe minkäänlaista uhkaa, että meille tulisi lähellekään sellainen lainsäädäntö, että äitejä kuolisi sen takia, että abortteja ei saa tehdä.
Eniten ihmetyttää se, että tuo omantunnon takia kieltäytyminen on mahdollista suurimmassa osassa eurooppaa, kuten tuonne alemmas laitoin. Miksi se ei voisi toimia suomessakin? Euroopan neuvoston päätöslauselmastakin se löytyy, miksei suomesta?
Auktoriteettiasemaa voi toki käyttää muutenkin väärin, mutta mielestäni enemmän ammattietiikkaa vastaan sotii se, että viattomia lapsia kuolee turhaan.
Mutta siinä olen kyllä samaa mieltä, että tukitoimien ja steriloinnin osalta asialle voitaisiin hyvinkin tehdä jotain. Kannatan kyllä sitä, että abortteihin voitaisiin vaikuttaa muita reittejä, kuin muuttamalla abortit kerralla laittomiksi. Silti en voi sille mitään, että surettaa jokainen turhaan kuollut lapsi ja se, että terveydenhuollon henkilökunnalla ei ole mahdollisuutta kieltäytyä tästä.
Suuressa osassa eurooppa terveydenhuoltojärjestelmät nojaavat vahvasti erilaisten yksityisten toimijoiden varaan. Terveydenhuollon ja kirkkojen historiat menevät monelta osin päälekkäin ja etenkin katolisissa maissa on paljonkin katolisia sairaaloita joissa hoito nojaa heidän eettisiin periaatteisiinsa. Pohjoismaat eivät ole eu-tasolla kovin suuri toimija, joten meidän sekulaari terveydenhoitomallimme ei niissä vaakakupeissa paljoa paina, päätöksiä ja suosituksia tehdään pääosin siltä pohjalta että isompien maiden mallit pystyvät toimimaan. Katolisissa maissa voisi äkkiä olla hätä kädessä jos katoliset sairaalat lopettaisivat toimintansa koska niiden olisi lainsäädännön vuoksi tehtävä myös toimenpiteitä jotka eivät heidän (häkellyttävän ahtaisiin) normeihinsa sovi.
PoistaEn usko että katolisissakaan maissa lainsäädäntö millään tasolla kielsi auttamasta äitejä jotka nyt ovat kuolleet. Hoitohenkilökunnan omatunto vaan sanoi että abortointi on niin väärin, että niin kauan kun sikiöllä on sydänäänet ei mitään voida tehdä.
Suomessa tehdään pohjoismaisesti vertaillen vähän abortteja, lapsikuolleisuus on todella marginaalista, keskoshoito maailmanluokassakin huippua ja äideistä lapsineen pidetään hyvää huolta. Tämä kaikki, vaikka jotkut th-alalle hakeutuneet joutuvatkin käymään sisäistä moraalikeskustelua itsensä kanssa. En usko että omantunnonvapaus toisi parannusta tähän systeemiin, vaan pikemminkin toisi nämä aborttikeskustelut verkosta sinne potilas-hoitajasuhteeseen johon se oman maailmankatsomuksen tuputtaminen ei mielestäni millään tasolla kuulu.
Abortti on asia jota kukaan ei haluaisi tehdä ja jota kukaan ei haluaisi olla tekemässä. Silti ollaan siinä tilanteessa että joskus niille on tarvetta ja mielestäni on jossain määrin raukkamaista ruveta vehtaamaan omantunnon kanssa tälläisessä asiassa. Jos abortit ovat omasta mielestä väärin, niin puhdistuuko se omatunto siitä että omat kädet eivät (kuvaannollisesti tai konkreettisesti) enää ole veressä? Eikö se työskentely alalla joka abortteja tekee kuitenkin hierrä mieltä? Omantunnonvapaus kuulostaa tässä yhteydessä lähinnä vapaudelta työntää pää pensaaseen, ellei sitten taustalla ole ajatusta aborttien määränkin vähenemisestä sitä kautta että tekijöitäkin on vähemmän.
Niin ikävältä kuin se kuulostaakin niin mielestäni on hyvä asia että abortteja tekevät ihmiset joiden mielestä niitä ei pitäisi tehdä. Se pitää asian keskustelun alla myös terveydenhoitoyhteisössä ja kannustaa ponnistelemaan sen puolesta että ihmisten valinnat johtaisivat useammin siihen tilanteeseen että yllätysraskaudenkin sattuessa lapsen voisi pitää tai että ehkäisystä huolehtiminen olisi sen verran luonnollinen osa elämää että niitä vahinkoraskauksia ei edes tulisi niin paljon. Jos abortteja tekisivät niihin neutraalisti tai positiivisesti suhtautuvat ihmiset niin pelkään että tilanne olisi aika äkkiä se että vain abortteja tekevät kokisivat olevansa oikeutettuja puhumaan asiaan liittyvistä moraalisista aspekteista ja yksiääninen keskustelu on aika turhaa. Niin kauan kun abortteja tekemässä on myös ihmisiä joiden mielestä niitä ei pitäisi tehdä ei aborttikeskusteluista voida ulossulkea näitä abortinvastustajia vetoamalla vain siihen että eihän SINUN näihin ole mikään pakko osallistua.
Mun käsitykseni mukaan aika maallistunutta rupeaa olemaan koko eurooppa. Ja kyllä Suomessa on moni juttu vielä vanhoillisempaa kuin keskieuroopassa. Musta tuntuu, että meillä Suomessa vaan asiat otetaan liian vakavasti ja kaikkien pitäisi mahtua samaan muottiin. Jos jollain on erilainen moraalikäsitys, olkoon hiljaa ja pitäköön omana tietonaan. Omatunnolle ei ole tilaa, jos se ei ole yleisen mielipiteen mukainen. Tässä asiassa voisimme ottaa oppia euroopasta.
PoistaYmmärrän hyvin tuon viimeisen pointin, mutta kun tuntuu, että nimenomaan nykyisen lainsäädännön kanssa asiasta ei saa keskustella. Jos sanon vastustavani abortteja, saan heti lähes ryöpytyksen päälleni. Ihan kuin olisin syyllistämässä äitejä, jotka niitä tekevät. Enemminkin tarkoitukseni on kyseenalaistaa siihen liittyvää lainsäädäntöä ja yleistä suhtautumista. Esimerkiksi meillä koulussa abortista puhuttiin mun mielestä melko kevyesti. Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, miten iso juttu se voi olla äidille lapsesta nyt puhumattakaan. Kuinka moni teini ohjataan tai lähes painostetaan tekemään abortti ja vasta vuosia myöhemmin voi koko todellisuus ja syyllisyys iskeä päälle?
Ei maan maallistuminen vaikuta siihen että kirkot omistavat ja pyörittävät sairaaloita, vähän samaan tapaan kun Suomessa monen kunnan nuorisotoiminta vahvasti nojaa kirkon tarjoamiin palveluihin vaikka kunta itsessään ei olisi mitenkään erityisen uskonnollinen. Kirkon pyörittämissä nuorisokerhoissa voidaan laulaa virsiä ja puhua Jumalasta, kirkon omistamissa sairaaloissa noudatetaan heidän omaan vakaumukseensa sopivaa etiikkaa, vaikka se sitten johtaisikin äidin ja sikiön kuolemaan.
PoistaEn usko että aborttiasenteet suurestikaan riippuvat lainsäädännöstä, suurin osa ihmisistä ei syystä tai toisesta ylipäänsä ajattele kovin paljon joten he eivät näe aborttia mitenkään isona asiana. Lisäksi jos ilmoittaa vastustavansa abortteja niin se ei kuulosta erityisesti keskustelunavaukselta vaan siltä että on jo kantansa valinnut ja aikoo siinä pysyä, jo se että aloittaisi vähän pehmeämmin todennäköisesti vähentäisi sitä ryöpytyksen määrää. Vaikka siten että sanoisi että mielestäni nykyisin abortteja tehdään liian kevein perustein ja lainsäädännössäkin olisi parantamisen varaa.
Se että valtavirta ei heti innokkaasti omaksu vähemmistön mielipidettä ei tarkoita että asiasta ei saisi/voisi puhua. Tässähän mekin kokoajan keskustelemme :) Tunteita nostattavissa aiheissa tulee aina niitä yhteentörmäyksiä ja näin perstuntumalta sanoisin että pääasiassa ne abortin vastustajat ovat olleet agressiivisempia keskustelukumppaineta kuin aborttioikeuden puolustajat. Ehkä siksi että aborttioikeuden puolustajat ovat tällä hetkellä vahvemmassa asemassa niin heillä on varaakin ottaa rennommin? Ei euroopassa ole sen auvoisempaa, ihan samanlaista vääntöä ja parkua siitä että miksi kukaan ei kuuntele juuri MINUN mielipidettäni sieltäkin löytyy. Ihmisiä on siellä vaan sen verran enemmän että pientenkin liikkeiden jäsenmäärät ovat suomalaiseen silmään suuria.
Teini-ikäisten abortit ovat vähentyneet koko 2000-luvun, todennäköisimmät syyt ovat jälkiehkäisytablettien reseptivapaus ja seksivalistuksen pakollisuus kouluissa. Eli aborttien määrään pystyy ihan hyvin vaikuttamaan vaikuttamatta aborttilainsäädäntöön. Itse en muista millä sävyllä abortista meillä koulussa puhuttiin, en rehellisesti sanoen muista muutenkaan koulun tarjoamasta seksivalistuksesta juuri mitään. Todennäköisesti siksi ettei seksi ollut vielä itselleni mitenkään ajankohtaista silloin. Itse tunnen muutaman teini-ikäisenä aborttiin päätyneen, heistä kaksi on jo äitejä ja he ovat molemmat sitä mieltä että teininä tehty abortti oli näin jälkikäteenkin katsottuna hyvä päätös. Lapsettomista yhdellä on vieläkin huono omatunto asian suhteen, epäilen syynä olevan enemmänkin se että hänen vanhempansa olisivat olleet lapsen pitämisen kannalla eivätkä he ole antaneet tämän naisen unohtaa sitä. En tiedä olisiko resurssien puolesta mahdollista, mutta toimisikohan jos abortin haluavien pitäisi keskustella esimerkiksi sosionomin tai muun sosiaalipuolen ammattilaisen kanssa jotta henkilö voisi ihan faktojenkin pohjalta miettiä olisiko lapsen saaminen oikeasti maailmanloppu vai tuntuuko se vain siltä.
Abortteja tehdään tällä hetkellä eniten 20-24 vuotialle naisille. Heistä suurin osa on omien sanojensa mukaan käyttänyt ehkäisyä, eli lapsi ei lähtökohtaisesti ollut toivottu juuri silloin. Siihen nähden kuinka moni väittää pillereiden pettäneen voisin arvella että aborttien määrää vähentäisi jo se että nuorille tarjottaisiin ensisijaisesti ehkäisymenetelmiä jotka eivät vaatisi päivittäistä pillerin muistamista.
Mulla on ehkä vaan sattunu huonoja kokemuksia koulun seksivalistuksesta. Mutta luulen, että abortin väljästi salliva lainsäädäntö on osittain syypää siihen, että meidän koulusta mulle on jäänyt mieleen lähinnä se, että käyttäkää kondomia ja jos se pettää, voi tehdä abortin. Abortin tai edes seksin jättämistä tunnejäljistä tai vastuusta en muista puhuttaneen ollenkaan. Minullekaan aihe ei ollut ajankohtainen tuolloin, mutta koulun seksivalistus sai minut suhtautumaan siihen aika kevyesti. Lisäksi luulin olevani outo poikkeus, kun en ollut seurustellut ja kokeillut seksiä vielä 15-vuotiaanakaan. Luultavasti, jos olosuhteet olisivat olleet vähän toiset, olisin saattanut lähteä jonkun pojan matkaan helpostikin ja tehdä sellaista, mitä olisin katunut. Sitä "oikeaa" poikaa ei onneksi sattunut silloin kohdalle. Seksiin liittyy aina vastuu mahdollisesta raskaudesta (sukupuolitautien lisäksi) ja meillä siitä ei paljon puhuttu vaan kehotettiin tutustumaan itseen ja toiseen sukupuoleen, vaikka oltiin vasta lapsia.
PoistaLisäksi olen tavannut äitejä, joille on ehdotettu aborttia, vaikka lapsi on ollut toivottu ja haluttu. He ovat loukkaantuneet ammattilaisten lyhytnäköisyydestä. Ainakin yhdessä tapauksessa aborttia ehdotettiin vain siksi, että parilla oli ennestään jo lapsia ja neuvolan työntekijä piti itsestään selvänä, etteivät he halua lisää.
Näistä syistä minulle on jäänyt sellainen tuntu, että abortteja myönnetään ja niihin jopa painostetaan aika kevyin perustein. Olen samaa mieltä siitä, että sosiaalialan ammattilaisen kanssa keskustelu voisi olla ihan hyvä juttu. Lisäksi tarvittaisiin terveydenhuoltohenkilökunnalta (ja yhteiskunnalta) sellaista asennetta, että abortti ei olisi se ensimmäinen ehdotus. Minusta kotimaan adoption kehittäminen vähemmän pitkäksi prosessiksi voisi olla yksi ratkaisu.
Mietityttää tuo 20-24-vuotiaiden naisten tilanne. Monikohan heistä on oikeasti käyttänyt ehkäisyä ja moniko sanoo niin, jotta saisi abortin helpommin kun on ollut vaan laiska? Jos olisin opettaja, varmaan koulun seksivalistuksessa painottaisin vastuuta itsestä, kumppanista ja raskauden mahdollisuudesta. Liian paljon keskitytään vain sukupuolitauteihin....
Ja mitä eurooppalaisiin sairaaloihin tulee, niistä minulla ei ole kokemuksia, mutta suomeen tuskin sellaiset asenteet tulisivat, vaikka aborttilakia muutettaisiinkin.
Oho, en ole kuullut aiemmin että neuvolassa olisi ehdoteltu aborttia. Ei jotenkin kuvittelisi kuuluvan heidän toimenkuvaansa...
PoistaLukiopuolella meillä oli aika suorasanaistakin ehkäisyvalitusta ja kaikille jaettiin kortsut joita neuvottiin käyttämään aina uuden seksikumppanin kanssa. Vakituisessa suhteessa oleville painotettiin pillereiden hankkimisen helppoutta, aborttipuheet ovat osaltani jääneet unholaan.
En tiedä auttaisiko kotimaan adoption kehittäminen, en usko että aborttien taustalla on pelkästään haluttomuus sitoutua lapseen vaan suurta osaa näyttelee myös raskausajan ja synnytyksen välttely. Kyllähän nekin elämistä muuttavat moneksi kuukaudeksi vaikkei lasta pitäisikään ja uskoisin että raskausajan läpikäytyään harva olisi enää valmis luopumaan lapsestaan. Sikiön teilaaminen on henkisesti helpompaa. Lisäksi abortteja tehdään kyselemättä isältä yhtään mitään, jo syntyneen lapsen antaminen pois vaatisi isänkin mielipiteen. Abortti on monella tapaa ehkä liiankin helppo tapa hoitaa hankalaksi koettu raskaus pois päiväjärjestyksestä joten en usko että synnytyksen jälkeisiin olosuhteisiin vaikuttaminen olisi toimiva keino aborttien vähentämiseen.
Abortin saa nykytilanteessa joka tapauksessa joten ehkäisyn käytöllä tai käyttämättä jättämisellä ei ole siihen asiaan vaikutusta. Ainoa mitä valehtelulla voi koittaa suojella on oma maine, mutta kyllä ainakin sen oman terveyskeskuksen henkilökunta aika äkkiä huomaa jos jollain tuntuu olevan kovin hajoilevat kondomit ja vialliset pillerit.
Nämä parikymppiset ovat jo perus- ja toisen asteen koulujen ulkopuolella joten koulujen tarjoama seksivalistus ei heihin enää vaikuta. Tilastoissa ei ole eritelty koulutus- tai sosioekonomista taustaa, olisi mielenkiintoista tietää kuinka suuri osa näistä aborteista tehdään siksi että opinnot eivät häiriintyisi tai siksi ettei haluta tehdä lasta ennen kuin on se omatkotitalo ja farmariauto ja kuinka suuri osa siksi että on tullut törppöiltyä väärän miehen kanssa. Itse en ymmärrä aborttia tilanteessa jossa ei vielä voida tarjota lapselle 'tarpeeksi hyvää' elintasoa, ei se opiskeleminen kuitenkaan oikeasti siihen vauvaan lopu, lykkääntyy vaan hieman, eikä vauvaikäinen vielä niin kovin kummoisia varusteita tai puitteita osaa edes kaivata.
En minäkään usko että täällä suoraan hypättäisiin katolisten maiden meininkiin, mutta en myöskään ymmärrä miksi kyseisen kaltainen toiminta pitäisi tehdä mahdolliseksi lainsäädännön puolesta kun sillä ei edes saavuteta mitään merkittävää etua kenenkään muun kuin vahvasti vakaumuksellisten hoitajien ja lääkärien mielenrauhan osalta. Ja se mielenrauhakin olisi vähän kyseenalaista koska operaatiot itsessään kuitenkin jatkuisivat.
Mielestäni riittäisi jos terveydenhuoltoalalle annettaisiin suositus siitä että vakaumuksensa tai muusta syystä abortteja tai eutanasiaa vastustaville tulisi työvuoroja jaettaessa taata oikeus olla osallistumatta näihin toimenpiteisiin. Suurin osa aborteista kuitenkin tehdään varattuina aikoina, joten en uskoisi tämän teettävän kohtuutonta lisävaivaa työvuorosuunnittelun osalta. Vakaumuksellisillakin henkilöillä säilyisi vastuu toimia lääketieteellisesti oikein ristiriitatilanteissa eikä tarvitsisi ruveta vääntämään siitä voiko omatunto mennä äidin hengen edelle vai ei. Sinulle äidin hengen pelastaminen riskitilanteessa on selvä valinta, mutta en vaan yksinkertaisesti luota siihen että kaikilla abortinvastustajilla on yhtä paljon järkeä päässään. Heitäkin saattaa olla hoitoalalla, ja lainsäädännön tulisi ensisijaisesti suojella heikommilla olevaa osapuolta joka tässä tapauksessa ei olisi hoitaja jolla on vakaumus vaan äiti joka olisi kuolemanvaarassa vituralleen menevän raskautensa kanssa.
Niin ja näin lisäyksenä vielä että tällä hetkellä yli 90% Suomen aborteista tehdään lääkkeellisinä keskeytyksinä. Lääkkeellien keskeytys ei vaadi hoitohenkilökunnalta muita konkreettisia toimenpiteitä kuin pillereiden ja ohjeiden antamisen potilaalle sekä muutamassa prosentissa tapauksista huonosti tyhjentyneen kohdun kaavinna jälkikäteen. Yksikään hoitaja ei näissä aborteissa joudu katselemaan elinkelpoisen sikiön kuolinkamppailua tai pilkkomaan elävää olentoa kohtuun.
PoistaTämä laskee ns. verisin käsin tehtyjen aborttien määrän vuositasolla reiluun tuhanteen.
Noin kolme operaatiota päivässä.
Saa tuon Pro Life Suomen porukan vaahtoamisen tuntumaan melko luiskaotsaiselta touhulta ja siltä että on kopioutu ja käännetty jenkkimateriaalit sen ihmeemmin ottamatta selvää siitä mikä tilanne on Suomessa. Toki heidän agendansa on aborttien vastustaminen kaikissa muodoissaan, aina ja ihan vain siksi että se on heistä väärin. Ehkä silloin sydämeenkäypä propaganda on tärkeämpää kuin todellisuus?
Minäkin oon aina ihmetelly tuota "elintasoajatusta". Suomessa harva on niin köyhä, ettei muka pystyisi lasta elättämään, varsinkin kun sosiaalituet on aika hyvät lapsiperheille. Siksi ihmetyttääkin, miksi abortteja myönnetään melkeimpä millä perusteella ja verukkeella vaan. Olisi mielenkiintoista tietää, löytyykö edes sellaista tapausta, jolta abortti olisi evätty.
PoistaOlen samaa mieltä, että työvuorojärjestelyillä voitaisiin hoitohenkilökunnan osalta asiaan vaikuttaa, ja varmaan siihen tuolla lainsäädäntömuutoksella juuri pyritään, kun se ei muuten onnistu. Olen ymmärtänyt, että äidin hengenvaaran takia keskeytettyjä raskauksia ei edes kutsuta aborteiksi tai ainakaan ne eivät varsinaisesti kuulu aborttilainsäädännön alle, joten äidin hengen pitäisi olla ensisijalla.
Lääkkeellinen keskeytys on tehnyt ei-toivotun raskauden unohtamisesta yhä helpompaa. Minusta henkilökohtaisesti olisi surullisempaa antaa pillerit käteen, sillä pillerin syöminen on paljon kevyempi päätös kuin kaavintaan joutuminen. Syntymättömän lapsen kannalta tilanne on melkein pahempi, mutta hyvä, jos tästä huolimatta aborttien määrä on kääntynyt laskuun.
Olen kerran ollut kuuntelemassa Pro Lifen esitelmää ja tykkäsin siitä, jos nyt noin vaikeasta aiheesta voi tykätä. Luulen, että he tarkoituksella haluavat herätellä ihmisiä, kun vähempi ei riitä? Ja muistaakseni silloin kun heitä olin kuulemassa, heillä oli kyllä aika hyvin tietoa suomen tilanteesta. Ehkä nettisivuissa olisi parantamisen varaa.
Aborteiksi lasketaan kaikki sellaiset raskaudenkeskeytykset joissa sikiö on lähtökohtaisesti hengissä, riippumatta äidin tilanteesta. Eli tuulimunat joissa sikiöä ei edes ole tai kohtukuoleman jälkeinen kaavinta eivät ole abortteja, mutta kohdun ulkoisen raskauden keskeyttäminen on.
PoistaAbortin voi tällä hetkellä evätä jos sitä yrittää saada terveelle sikiölle 12. raskausviikon jälkeen, muita syitä ei taida olla. Syiden kerääminen on todennäköisesti enemänkin tilastoja varten kuin selittämisen vuoksi, vapaa aborttioikeus käytännössä tarkoittaa että henkilö voi pelkästään oman harkintansa perusteella saada abortin ennen 12. viikkoa.
Elintasoaborteissa ikävintä on se että kyse ei edes ole siitä etteikö lasta pystyttäisi elättämään, vaan siitä pystytäänkö pitämään yllä omaa tavoite-elintasoa johon saattaa kuulua kaikkien vauvatarvikkeiden hankkiminen uutena ja tiettyjen merkkivaatteiden hankkiminen lapsellekin. Omassa tuttavapiirissäni on useampiakin pariskuntia jotka eivät esimerkiksi halunneet hankkia lasta vuokra-asuntoon tai ennen kuin molemmat olivat valmistuneet hyväpalkkaiseen ammattiin ja saaneet vakituisen työpaikan. En tiedä olisivatko he vahinkoraskauden sattuessa tehneet abortin, mutta jo pelkkä ajatus siitä että jonkun mielestä lapsen on parempi olla syntymättä kuin joutua käytettyihin lastenvaunuihin on...absurdi. Etenkin kun synnyttäjän korkeampi ikä lisää ongelmien todennäköisyyttä eikä raskaaksi tuleminenkaan iän myötä ainakaan helpotu.
Omantunnonvapaus esitetyssä muodossaan antaa mielestäni liian laveasti perustellun vapauden kieltäytyä nykyisessä Suomessa terveydenhuollon toimenkuvaan kuuluvasta operaatiosta. Jos vastuu vakaamuksellisten työntekijöiden vakaumuksen kunnioittamisesta annettaisiin työnantajapuolelle turvattaisiin paremmin potilaiden oikeudet, omantunnonvapaus jättää liian suuren mahdollisuuden sille että th-ammattilainen voi (pahimmillaan jopa) fiilispohjalta yhtäkkiä iskeä liinat kiinni ja kieltäytyä tekemästä työtään ja hänellä olisi siihen täysi oikeus. Jos omantunnonvapauden toteutuminen olisi työnantajapuolen harteilla säilyisi th-ammattilaisilla velvollisuus tehdä työnsä omastatunnosta riippumatta esim. hätätilanteissa, mutta heillä olisi oikeus kieltäytyä omantuntonsa mukaan jos/kun kyseiselle työlle olisi todistettavasti muitakin päteviä tekijöitä tarjolla.
Eipä tunnu Pro Lifen osalta tuokaan taktiikka toimivan, eläinsuojelujärjestöillä on ollut käytössä samat metodit mm. sikatilojen osalta. He ovat saaneet muutosta aikaan, mutta ilmeisesti veriset kuvat sikiöistä eivät saa keskivertoihmistä kokemaan sikiöllä olevan ihmisoikeuksia, vaan herättävät kysymyksiä siitä miksi kyseisiä kuvia pitää erityisesti viljellä. Kotisivujen tilastotiedot olivat (vahvistamattomia) tietoja vuodelta 2006, tuoren pikaisesti löytämäni tilasto on vuodelta 2012. Huonosti päivitetyistä ja hyvin yksisilmäisesti kootuista sivuista tulee vaan sellainen olo että kyseinen porukka pitää enemmän siitä meuhkaamisesta ja sikiönkuvien heiluttelusta kuin että he oikeasti yrittäisivät tehdä asialle jotain. Kumma kyllä sivuilla ei myöskään muisteta ruoskia hedelmöityshoitoja, alkionsiirtoon perustuvissa malleissa kuitenkin useampikin alkio per siirtoyritys jää kiinnittymättä ja heidän kriteereillä nämä alkiot kuitenkin olisivat olleet ihmisiä.
Pillerikeskeytys on lisääntynyt todennäköisesti sen takia että se on riskittömämpi ja edullisempi toimenpide kuin kaavinta. Itse kuitenkin kokisin pillereiden olevan abortin hankkijalle se henkisesti raskaampi malli, kaavinnassa abortoija on nukutettuna ja herää vasta kun sikiö on poissa. Pilleriabortissa etenkin pienemmillä viikoilla sikiö tulee ulos sitten kun tulee ja abortoijan saa ihan itse todistaa abortoimansa sikiön kehitysasteen.
Kirjoitin taas liian pitkästi, joten jatkuu...:P
PoistaJos minun pitäisi tehdä lakimuutosehdotus aborttilainsäädännön muuttamisesta niin:
1) pienentäisin abortin viimeistä takarajaa 24. viikosta 20. tai jopa 18. raskausviikkoon, keskoshoidon ja ultraäänilaitteiden kehittymisen myötä 24. viikon takaraja tuntuu kovin myöhäiseltä millään perusteella.
2) Lisäisin abortin saantiperusteisiin keskustelun sosiaaliammattilaisen kanssa. Karsisi epävarmemmat ja mahdollisesti aborttiin pakotetut hakijat. Vakiintuneen pariskunnan ollessa kyseessä olisi mielestäni myös isää kuultava.
3) Työnantajalla olisi sanktioitu velvoite järjestää työvuorot niin etteivät vakaumukselliset työntekijät joutuisi tekemään abortteja.
Hyvä pointti pillerikeskeytyksistä! En ollut tullut ajatelleeksi, että kaavinta tehdään nukutuksessa.
PoistaIhan hyviä lakimuutosehdotuksia. Itse tiukentaisin vielä sosiaalisin perustein myönnettäviä abortteja, mutta tuokin olisi jo paljon jos tuollainen sinun ehdottamasi malli toteutuisi.
Pro Lifelle pitäisi ehkä vähän vinkata, että nettisivuja voisi olla aiheellista päivittää. Arvostan kuitenkin sitä, että he yrittävät vaikuttaa ihmisiin ja ihmisten asenteisiin asiassa, jota monet pitävät itsestäänselvänä.
Millä tavalla kukaan ulkopuolinen pystyy luotettavasti arvioimaan jonkun perheen tai yksittäisen ihmisen todellisia mahdollisuuksia huolehtia lapsesta? Kenen vastuulla sitten olisi jos henkilö itse yrittäisi tehdä abortin tai hankkiutuisi jonkun puoskarin palveluiden ääreen jos ammattilaisten tekemää aborttia ei myönnettäisi?
PoistaToki tämä on vaan minun näkökantani, mutta mielestäni Pro Lifen pyrkimys kieltää kaikki abortit on vastenmielinen. Ymmärrän kyllä logiikan jolla he päämääriään perustelevat, mutta silti ympäri maailmaa saadut positiiviset kokemukset aborttimahdollisuuden olemassaolosta niin äitien, lasten kuin koko yhteiskunnankin kannalta painavat vaakakupissani enemmän kuin juuri kohdanneiden munasolun ja siittiön mahdollinen ihmisarvo. Olen heidän kanssaan samaa mieltä myöhempien viikkojen aborttien turhuudesta sekä siitä että abortin ei pitäisi olla ehkäisykeino, mutta kuitenkin kannatan aborttioikeuden olemassaoloa sillä ne tragediat jotka nyt tehtävien aborttien taustalta löytyvät eivät katoa abortit kieltämällä mihinkään. Tekemällä aborteista laittomia aiheutettaisiin vaan lisää inhimillistä pahoinvointia.
Tilastoja kaiveltuani voisi sanoa että karkeasti puolet tehtävistä aborteista tehdään 20-29 vuotiaille naisille. Kuinka isoa osaa tässä joukossa näyttelevät ne jotka eivät koskaan halua lapsia, mutta eivät vielä voi saada sterilisaatiota? Kuinka isolle osalle ei suositella kierukkaa koska he eivät vielä ole synnyttäneet? Kuinka moni saa hormonaalisesta ehkäisystä sen verran ikävät sivuoireet että ottavat mielummin riskin kuin syövät pillereitä? Kuinka iso osa ei halua lasta yksin tai väärän miehen kanssa?
Mielestäni olisi hedelmällisempää yrittää vaikuttaa asioihin ennen kuin kukaan on raskaana kuin yrittää motittaa jo tavalla tai toisella vastentahtoisen raskaaksi tulleet ihmiset mahdollisesti hankalampaan asemaan.
Niin, no voisin kysyä, millä perusteella kukaan ulkopuolinen pystyy luotettavasti arvioimaan, kuka lapsi saa elää ja kuka ei? Kenelle suodaan ihmisarvo ja kuka on vain vahinko, joka pitää eliminoida?
PoistaJa mitä tulee itsetehtyihin tai kyseenalaisissa olosuhteissa toteutettuihin abortteihin, eikö samalla perusteella pitäisi hyväksyä myös esim. tyttöjen ympärileikkaukset? Niitä tehdään joka tapauksessa ympäri maailmaa, uskoisin, että salaa myös suomessa ja aina hyvin epähygieenisissä ja kyseenalaisissa olosuhteissa. Jos ne tehtäisiin laillisiksi, saisivat tytöt edes kunnon hoitoa toimenpiteen aikana ja sen jälkeen. Tosi monessa muslimimaassakin ne ovat virallisesti laittomia, mutta käytännössä 90% maan naisista käy sen läpi.
Saat toki olla eri mieltä, mutta koska kyse on pohjimmiltaan ihmisenalun tappamisesta, en henkilökohtaisesti voi ymmärtää, missä tilanteessa abortti voisi olla sallittua vain sen takia, että "et ole toivottu lapsi, sinulla ei ole oikeutta elää", näin kärjistetysti.
Minusta 20-29-vuotiaat ovat nimenomaan niitä, joiden tulisi olla jo tarpeeksi aikuisia kantaakseen vastuun teoistaan. Kondomi on keksitty ja monta muuta ehkäisymenetelmää, joista ihan varmaan löytyy se, joka sopii itselle. Monta syytä aborttiin ymmärrän, vaikken henkilökohtaisesti hyväksyisikään, mutta sitä, että "lapsi tulee väärään aikaan" tai "en löytänyt mitään kivaa ehkäisymuotoa", menevät yli hilseen....
Siinä olen samaa mieltä, että asioihin pitäisi ehdottomasti yrittää vaikuttaa ennen kuin vahinko on jo tapahtunut. Eikä tässäkään keskustelussa kukaan kaiketi halua raskaaksitulleita motittaa? Mutta kun on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin abortti ja tuntuu, että niistä hyvin vähän puhutaan.
Sen haluan vielä sanoa, että jos mulla olisi valta säätää lakeja, niin tuskin kieltäisin aborttia kokonaan kaikissa muodoissaan, ainakaan kertaheitolla. Tiukentaisin kyllä, mutta totaalikieltäminen tuskin tuottaisi haluttuja tuloksia. Sen sijaan pyrkisin kehittämään keinoja vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja keinoja auttaa vähävaraisia tai muuten epäröiviä nuoria perheitä sekä yksinhuoltajia.
Aborttipäätös on ainakin näin Suomen oloissa yleensä asianosaisen oma, joten en kutsuisi heitä ulkopuolisiksi samassa mielessä kuin sosiaalityöntekijää tai hoitajaa joka saattaa kohdata aborttia haluavan ensimmäistä ja viimeistä kertaa sitä hypoteettista abortineväämispäätöstä tehdessään.
PoistaTyttöjen ympärileikkaus on barbaarinen toimenpide johon osallistuu väkisinkin vähintään yksi aikuinen sen ympärilekattavan tytön lisäksi. En oikein osaa verrata sitä tässä yhteydessä aborttiin jonka joku tekee itselleen tai hankkii jostain koska ajatus raskaudesta/synnytyksestä/lapsesta pelottaa vielä enemmän kuin mahdollinen sisäiseen verenvuotoon kuoleminen.
Omalta kannaltani sikiö ei vielä hedelmöittymisvaiheessa ole ihminen, joten en osaa nähdä varhaisten viikkojen (alle 8) aborttia lapsenmurhana. Sen takia katson alkuvaiheen raskaudenkeskeytyksen olevan äidin ja joissain tapauksissa myös isän asia eikä niinkään ihmisoikeuskysymys. Toki alkio on potentiaalinen ihminen, mutta mielestäni se pelkkä potentiaali ei vielä riitä ihmisoikeuksien saantiperusteeksi.
Pitäiskö keskenmenotkin tutkia tappoina jos syntymättömät lapset katsottaisiin ihmisiksi?
Luettelemani syyt ovat niitä joiden arvelin olevan melko monen 20-29 ikäisenä tehdyn abortin takana. Tuonikäisten pitäisi olla jo melko aikuisia, mutta 5000 vuosittaista aborttia ei oikein kuulosta siltä, joten ehkä ehkäisystä pitäisi tehdä oikeasti niin naurettavan helppoa että niitä jotka eivät sitä saisi hoidettua voisi pitää jo ihan perustellustikin vähän vajaina. Hormonaalinen ehkäisy ei sovi kaikille, mutta se on tällä hetkellä se mitä eniten tarjotaan etenkin ei-synnyttäneille naisille. Eräs kaverini sai parikymppisenä pillereistä niin hankalia sivuoireita että epäili jossain vaiheessa ehkäisytehonkin tulevan lähinnä siitä että yksikään mies ei varmasti haluaisi sänkyyn finnisen, turvonneen ja mielialaltaan todella heittelehtivän naisen kanssa.
Itse olen miettinyt kuinka hankalaa abortoitujen alkioiden pakastaminen olisi. Munasoluista on käsittääkseni kuitenkin pulaa ja jotkut joka tapauksessa tarvitsevat kokonaan luovutetun alkion syystä tai toisesta. Saisi abortoitukin alkio ainakin mahdollisuuden, vaikka ilmeisesti se kiinnittyminen uudelleen ei ole mitenkään erityisen varmaa.
Mielestäni ylipäänsä nuorena lasten saamisen demonisointi pitäisi lopettaa. Raskaaksi tulemisesta lähtökohtaisesti puhutaan mörkönä ellei lasta erikseen olla suunnitelmallisesti hankkimassa tai ikää ole se suunnilleen kolmekymmentä. Toki voi olla melko kivinen tie saada koulujen seksivalistukseen osiota jossa raskaudesta ja lastensaamisesta voitaisiin puhua ilman että joku vetää heti esiin korttia että tässä nyt kannustetaan teiniraskauksiin, mutta uskoisin että moni parikymppinenkin ottaisi ehkäisyasiat vakavammin jos raskaudesta kaikkine vaiheineen olisi puhuttu muutenkin kuin biologisena tapahtumana.
Miksi vetäsit rajan juuri kahdeksanteen raskausviikkoon? Oletko kuitenkin sitä mieltä, että sen jälkeen ei sikiötä tulisi enää abortoida?
PoistaKeskenmenossa kukaan ei tapa lasta. Eihän vanhainkodissa kuollutta vanhustakaan tutkita rikoksena. Keskenmenot ovat kuitenkin tietyllä tavalla luonnollisia ja yleisiäkin ilman, että niihin voidaan vaikuttaa mitenkään.
Vertasin aborttia tyttöjen ympärileikkaukseen siksi, että minusta ne voitaisiin tehdä laillisiksi samoilla perusteilla. Jos aborttia puolustellaan sillä, että niitä tehtäisiin joka tapauksessa, olivat ne laillisia tai eivät ja laillisena äiti saa kunnon hoitoa, niin samalla perusteella, jos ja kun kerran ympärileikkauksia joka tapauksessa tehdään tosi paljon ja niitä ei pystytä estämään, laillistamalla ne ympärileikatut saisivat sentään kunnon hoitoa. Minusta molemmat ovat yhtä brutaaleja tekoja lapsen kannalta, mutta tämä on vain henkilökohtainen mielipiteeni.
Ymmärrän hyvin, että hormonaalinen ehkäisy ei sovi, sillä itsekään en sellaista halua käyttää. Silti ei ole tarvinnut edes harkita aborttia. Ehkä olen sitten vaan saanut sellaisen kasvatuksen, että osasin miettiä tekojeni seurauksia jo teininä? Vai olenko vaan poikkeava suomalaisessa yhteiskunnassa?
Tuo pakastamisvaihtoehto kuulostaa mielenkiintoiselta. Ja olen ihan samaa mieltä nuorena lasten saamisesta. Kenenkään tarkoituksena ei varmaan ole hankkiutua teiniäidiksi saati kannustaa siihen, mutta kouluissa ainakaan minun aikanani se ei tuntunut olevan mikään vaihtoehto. Asioista pitää voida puhua nuorten kanssa avoimesti kaikki seikat huomioonottaen. Tiedän, että monet katuvat myöhemmin teininä tehtyä aborttia ja kokevat syyllisyyttä, mutta aborttiin päädyttiin, kun kukaan ei antanut käytännössä muuta vaihtoehtoa.
Maailma ilman yhtäkään aborttia on todennäköisesti utopiaa, mutta maailma ilman ympärileikkauksia on ihan mahdollinen skenaario. Ympärileikkaukset ovat paikallisesti ilmenevä kulttuurinen juttu, abortteja taas on tehty ilmeisesti läpi aikojen ja ympäri maailman. Sen takia aborttien täyskielto tuntuu typerältä toisin kuin ympärileikkauksien täyskielto joka tuntuu fiksulta.
PoistaKahdeksannen raskausviikon jälkeen alkiosta tulee sikiö ja sillä alkaa olla hermorakenteita sen verran että voisi olla jo periaatteessa mahdollista että sikiö tuntisi jotain. Tämän takia katson että ennen 8. viikkoa alkio on vielä sen verran solumöykky ettei sillä ole äänioikeutta kohtalostaan. Lisäksi 8. viikkoon mennessä leijonanosa raskaana olevista jo tietää olevansa raskaina, pahoinvointi alkaa todennäköisesti jo vähän aiemmin ja menkkojakin luulisi jo kaivatun. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että jos lapsi on edes sen verran tervetullut että aborttia tarvitsee miettiä niin lapsen voisi saman tien pitää. Yleensä jos tilanne on sellainen että lapsi olisi ihan mahdoton jo ajatuksena niin ehkäisyynkin suhtautuu vakavammin ja jo mahdollisenkin vahingon jälkeen hakee ne jälkiehkäisypillerit.
Äiti voi toiminnallaan edesauttaa keskenmenoa joten siksi sikiön ollessa ihminen asia pitäisi tutkia, tietty aina ei olisi kyse taposta mutta jos katsottaisiin äidin olleen vaikkapa huolimaton listeriariskin suhteen, syöneen sopimattomia särkylääkkeitä tai harrastaneen liian rajua liikuntaa niin tämä voisi olla periaatteessa tappo.
Ideaalimaailmassa ihmiset olisivat vastuullisia, ajattelevaisia ja kantaisivat tekojensa seuraukset. Valitettavasti reaalimaailmassa on myös niitä joille niitä kykyjä tai mahdollisuuksia on annettu vähän pienemmällä lusikalla. Lisäksi todella monella on ajatus että eihän tämä eikä tämä nyt minun kohdalleni satu ja sitten ollaan huolimattomia sen kortsun kanssa tai sähelletään tajustepäissään. Jos nuorille tarjottaisiin näitä ei omaan aktiivisuuteen pohjaavia ehkäisymalleja niin ainakaan niiden viinahuuruisten seikkailujen jälkipeleihin ei tarvitsisi kuulua raskaustestien kanssa pelaaminen vaan pelkkä tautipolilla käynti riittäisi. Lisäksi aika monet jättävät ei-seurustelusuhteessa ollessaan pillerit pois ihan säästösyistäkin, eikä niitä sitten välttämättä heti muisteta hakea kun seksin harrastaminen taas jatkuu.
Seksivalistus on jotenkin niin kovin erillään siitä että seksistä voi tulla raskaaksi ja se raskaana oleminen tarkoittaa sitä että olet saamassa vauvan. Vauvoista ja perheen perustamisesta ei puhuta oikeastaan ollenkaan, mikä on jotenkin outoa koska kyllä ne ihan ilman mitään vakaumustakin liittyvät melko kiinteästi seurustelu- ja seksisuhteisiin vaikka eivät vielä niille viisitoistakesäisille olisikaan ajankohtaisia.
Koska alkio muuttuu sikiöksi käytännössä niin pikkuhiljaa ja hedelmöityskin on voinut tapahtua parin viikon aikavälillä niin, että sikiön todellinen ikä on laskettua aikaa enemmän, en itse uskalla vetää rajaa mihinkään tiettyyn viikkoon. Vielä ainakaan lääketiede ei ole voinut todistaa hetkeä tai ikää, jolloin solumöykystä tulee ihmisolento. Eri maissakin aborttiperusteet ovat eri viikoilla.
PoistaKieltämättä äiti voi tehdä asioita raskautensa edistämiseksi tai hankaloittamiseksi, mutta luulisin, että räikeät tappoyritykset ja spontaanit keskenmenot voidaan helposti erottaa toisistaan paitsi äidin asenteesta myös esim. käytetyistä lääkkeistä. Tässä olisi neuvolalla tietysti tärkeä rooli. En tiedä, miten nykyään suhtaudutaan, jos myöhäisillä viikoilla, kun abortti on enää mahdoton, lapsi kuolee ja huomataan, että äidin toiminta on saattanut vaikuttaa siihen. Ehkä samaa käytäntöä voitaisiin soveltaa varhaisempiinkin viikkoihin.
Musta on kyllä sangen surullista, että ainakin minun kouluaikanani ehkäisyvalistus tuntui lähinnä urheiluvälineopastukselta ja sitten ladottiin faktoja sukupuolitaudeista. Paitsi raskaus, siihen liittyy myös muita aika isoja tunteita, jotka saattavat jättää elinikäisiä jälkiä nuorten sydämeen puhumattakaan erilaisista hyväksikäytön muodoista, joita tuntuu olevan paljon liikkeellä. Seksivalistus on erillään kaikesta muusta paitsi sukupuolitaudeista...
Kannattaisi ehkä vaihtaa adressin linkki kansalaisaloitteen linkkiin, adressissa on maininta ettei sitä enää kerätä ja pyydetään nimiä kansalaisaloitteen puolelle.
VastaaPoistaKiitos, kun huomasit! Linkki korjattu.
PoistaLainaus kansalaisaloitteen sivulta:
VastaaPoistaLähes kaikissa Euroopan maissa terveydenhuollon henkilökunnalla on lakisääteinen oikeus eettisen tai uskonnollisen vakaumuksen perusteella kieltäytyä osallistumasta raskaudenkeskeytyksiin (1,2). Tarvitsemme myös Suomessa vastaavaa lainsäädäntöä, joka poistaa vakaumukseen perustuvan syrjinnän ja takaa yhtäläiset oikeudet opiskeluun ja ammatin harjoittamiseen vakaumuksesta riippumatta myös kätilöille ja gynekologeille.
Aloitetta tukevaa lainsäädäntöä:
Keskeinen sivistysvaltion ihmisoikeus on vakaumukseen perustuva uskonnon ja omantunnon vapaus. Se taataan muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (3), Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (4) ja Suomen perustuslaissa (5).
Euroopan neuvoston päätöslauselmassa (1763/2010) todetaan, että terveydenhuollon henkilökunnalla on oltava oikeus ilman mitään rangaistusta tai syrjintää kieltäytyä osallistumasta raskaudenkeskeytyksiin. Lisäksi siinä kehotetaan neuvoston jäsenmaita kehittämään säädöksensä niin, että ne turvaavat henkilöstön omantunnonvapauden (6).
Työntekijöiden oikeutta toimia syvimpien vakaumustensa mukaisesti tukee Suomen työturvallisuuslaki (7), Euroopan neuvoston direktiivi (8) ja YK:n Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus (9). Maailman lääkärijärjestö sekä kansainvälinen gynekologiyhdistys kannattavat terveydenhuollon omantunnonvapautta (10-14).